Kommentoiva referaatti Kai Heltolan mielipidetekstistä (HS 16.3.2005)
Kai Heltola kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla (16.3.2005) kriittiseen sävyyn yo-kokeen huonoudesta. Heltola toimii allekirjoituksensa mukaan Kuusankoskella Voikkaan lukiossa äidinkielen lehtorina.
Heltola tarttui heti kynään kirjoitusten jälkeen (14.3.) ja suomi voimakkaasti tehtäviä "kaikkien aikojen kehnoimmiksi". Lähellä pohjanoteerausta oli vesiteemakin keväältä 2000, jolloin jotkut abit pohtivat vakavissaan niinkin etäisen kohteen kuin Nepalin huonosti järjestettyä vesihuoltoa.
Kritiikkiä saavat niin huonot vastineet kuin muutkin pohjatekstit, esim. toisistaan kaukana olevat runot. Miten voisi verrata aivan erilaisia runoja: Saarikosken tekstiä ja virsiä? Kuinka voi laatia onnettomaan vastineeseen vastineen? Myös tehtävien aihepiirit saavat Heltolalta kiivaasti sapiskaa, sillä "elämä pyörii muunkin ympärillä kuin – – syömisen".
Kuusankoskella lukiolaiset ovat tavallisia suomalaisia reippaita maalaispoikia tai -tyttöjä, jotka harrastavat monipuolisesti urheilua ja taidetta ja joille syöminen ei aiheuta kovinkaan kummoisia pohdintoja. Eräskin oppilas totesi poistuessaan kokeesta: "Em miä ainakaan tiiä mitään syömisestä, mie vaan syön!" Ihminenhän on sitä, mitä hän syö, joten kyllä jo nuorenakin jo pitää kiinnittää huomiota, mitä panee suuhunsa. Minusta kuitenkaan tehtävät eivät tuntuneet "höpönlöpöltä" ja "oppilaita halventevilta".
Seuraavaksi äidinkielen opettaja ottaa esimerkiksi omia suojattejaan. Jotkut soittavat joitain instrumentteja; toiset ovat lahjakkaita urheilijoita. Heltola pohtii mm. mitä kirjoittamista keksivät "huippupianisti" ja monet muut aiheista, joista pitää esittää mielipiteitä ruokaa seinille viskovasta tv-kokista – pulmia kerrakseen.
Kärkevän mielipidetekstinsä lopussa Heltola heittää täysilaidallisen savolaista ironiaa pohdiskellessaan seuraavia yhtä huonoja aiheita: keski-ikäisten ruoansulatusvaivat, teinityttöjen meikkausongelmat, shoppailu jne. Kirjoittaja on kuitenkin oikeassa siinä, että liian moni tehtävä liittyi mediaan, ja tv-kanavien seuraamisesta oli hänen mielestään enemmän hyötyä koetehtävissä kuin Heltolan "turhanpäiväisissä kirjallisuudenhistorian opetuksissa".
Lue pohjateksti.
