Remeksen jännäri kompastuu epäuskottavuuteen ja teatraalisuuteen.
(Palaa kurssille ÄI4)
En ole aiemmin lukenut Ilkka Remeksen kirjoja, ja tämä Uhrilento (WSOY, 2001) jää viimeiseksi. Sen paremmin väkinäisesti värkätyt trillerit kuin dekkaritkaan eivät enää sytytä ennalta arvattavine ratkaisuineen.
Romaanissa suomalainen entinen erämies ja nykyinen aivotutkija Antti Kaira seikkailee Suomen, Saksan, Ranskan ja Montenegron välillä. Teennäistä jännitystä on yli 600 sivua. Tarinan koukkuna on rakkaustarina Antin ja salaperäisen Tina Carabellan välillä (mikä imelä sukunimi, suomeksi ´Rakaskaunis´). Antti odottaa Helsingissä morsiamensa Nizzan konetta saapuvaksi, mutta niin ei koskaan käy. Häihin valmistautuva super-Antti lähtee selvittämään omin päin mystistä lentokoneen häviämistä ja onnistuu tapaamaan kirjan lopussa kuolevan, raskaana olevan morsiamensa.
Teoksen henkilögalleria on nukkemainen ja epäaito. Romaanin päähenkilön Antin ja Tinan lisäksi on entinen heila - klassinen ja vesitetysti kuvattu kolmiodraama. Suomalainen eurooppalaistunut meribiologi Sara on saanut kenkää hypättyään sänkyyn ranskalaisgigolon kanssa, mutta silti auttaa auliisti exäänsä. Irrallisessa sivuroolissa on muuan Luc, joka toimii uskontokultista vieroittavana konkarina ja psykologina. Hän muka toimii ranskalaisen salaisen palvelun laskuun joissakin tapauksissa. Antin vanhemmat kuvataan lähinnä taustahenkilöinä, joita vastaan päähenkilöä peilataan. Väkisin ängettyjä takaumia on muitakin ongelmallisen isäsuhteen lisäksi: Antin paras kaveri kuoli väkivaltaisesti Helsingissä. Siitä kirurgin alku päätti ryhtyä maailmanparantajaksi ja kehittää narkomaanien väkivaltaisuuden poistavan lääkkeiden lääkkeen - tuloksetta. Unelmien morsian onkin jotain muuta kuin sinisilmäinen suomalainen oli odottanut: hän paljastuu FBI:n kovaksikoulutetuksi agentiksi, joka onnistuu soluttautumaan väkivaltaiseen kulttiin. Tuntuuko uskottavalta? Entä tämä? Suomalainen naispuolinen YK:n upseeri rakastuu Tšadissa paikalliseen poppamieheen ja hankkiutuu raskaaksi mustanahkaisen ja ruskeasilmäisen miehen lumoamana.
Naurettavuuksia tarinassa on tuskaisan runsaasti. Varsinaista kliseiden vyörytystä tulee, kun amerikkalainen tiedustelu-upseeri pimahtaneena ottaa uskonlahkon haltuunsa ja haluaa levittää tappavaa virustautia koko maailmaan kaappaamalla lentsikan. Voi sitä katastrofien yhteenkoplausta, kun se vielä yhdistetään supervallan rökittämiseen luonnonkatastrofin aiheuttamiseen Balkanilla Naton ja Serbian sodassa. Setämäisen saarnaamisen ohella kuolemaa halveksiva tätienergia jyllää. Englantilainen povekas tähtireportteri Julia tapattaa itsensä mieluummin kuin antaa muutaman sekunnin pätkän videonauhaa ilkeälle FBI:n totuustohtorille.
Viimeisen naulan satulaatikkoon iskee teoksen kliimaksi, jossa Antti kusettaa Navy Seal -tasoisen kommandoyksikön demokratian vihollisten (paikallisten antiamerikkalaisten kapinallisten) kanssa ja valloittaa bunkkerilinnoituksen konttailtuaan aikansa ilmastointikuiluissa – sitä ennen tietysti paettuaan monesti viime tipassa jenkkijahtaajiaan. Kommandopomo alkaa lopuksi valistaa suomiramboa, miksi he liuottivat suolahappoon lento-onnettomuuden uhrit. Vielä ennen suurta pamausta hän humaanisti ohjaa vihollisensa saapuvien risteilyohjusten alta!
On tässä fennoskandista ruletusta kuin Guilloun Hamilton-sarjassa: uskottavuus kaukana!
Risto-Olavi Helenius
Tehtäviä
1. Miten kritiikin kirjoittajan kielteisyys ilmenee tekstistä?
2. "Sähläystä Balkanilla" on huono kritiikki. Ota kantaa väitteeseen.
3. Tutki kritiikin argumentaatiota. Mitä siinä väitetään ja miten väitteitä perustellaan.
4. Arvioi kritiikin sävyä ja tyyliä sekä erittele tekstin ideologiaa.